Olen vihdoin tainnut tajuta

Mummo2

Mummo katsoi pihalle, jossa tietenkin oli leikkiviä lapsia. Kirkonrottaa kuuluivat menevän. Mummoa ärsytti yhä.

– Aina kaikki luulee, että me katsotaan vain menneisyyteen. Ei! Elämä on aina edessäpäin! oli mummo juuri manannut kännykässä ystävälleen, häntä itseään vielä vanhemmalle.

Pihalla tuli kova juoksukilpailu kotipesälle. Kirkonrotta jäi toiseksi.
– Oma rotta, huusi pieni mutta sukkelajalkainen tyttö.

Kolme päivää sen jälkeen, kun mies oli siunattu haudan lepoon, mummo oli lakannut kahvin kaatamisen seurakuntatalolla.
– Nuoriso joutaa tekemään sellaista, oli mummo sanonut.
Pappi oli ensin meinannut sanoa jotain, mutta oivaltanut samassa olla ihan hiljaa vaan.

– Minä ajattelin mennä torille rummuttamaan semmoisella afrikkalaisella rummulla. Koska ihmiset tietysti pysähtyvät katsomaan, että mitä se mummo metelöi, voin kertoa heille vapaudesta.

Ja niin oli mummo tehnyt. Ei siitä ollut pitkäkään aika mummojen ajanlaskun mukaan. Djembe oli löytynyt musiikkikaupan poistomyynnistä. Ei ihan käsin tehdyn ja afrikkalaisen näköinen mutta kevyehkö, kaunis ja helpposoittoinen.

Yhtenä päivänä paikallisradion toimittaja oli tullut haastattelemaan mummoa.
– Mistä te saitte ajatuksen soittaa tämmöistä rumpua eikä esimerkiksi kanteletta.
– Näin miniän luona kuvan, jossa nuori nainen soitti tämmöistä. Näytti niin letkeältä, että ajattelin heti, että kun miehestä aika jättää, niin minätyttö alan tuollaista soittamaan.
– Eikö tuollaisen lyöminen ole raskasta?
– Asia on niin tärkeä, että sen eteen pitää tehdä töitä.
– Puhutte kuulemma uskonnollisista asioista.
– Vapaudesta.

Toimittaja oli kysynyt vielä pari kysymystä. Kuulijoita oli kertynyt lisää torille.

Ei aviomies ollut paha ollut. Mummo ei vain oikein koskaan ollut oppinut elämään omaa elämäänsä toista lähellä. Lapset oli kasvatettu, työelämä kahlattu läpi, seurakunnassa vaikutettu, eläkkeelle päästy. Ja muutaman eläkevuoden jälkeen mies oli äkkiä lähtenyt. Hautajaisissa mummo oli vilkuttanut arkulle.
– Ei muistella pahalla, hän oli sanonut epähuomiossa puoliääneen.
– Eipä taida vaari muistella millään, oli vieressä seissyt miniä huomauttanut.
– Mistäs sinä, ateisti, sen tiedät.
– Taitaa tulla ikimuistoinen muistotilaisuus.

Rummutellessaan ja puhuessaan mummon ajatukset olivat alkaneet saada uusia muotoja. Mitä se muka tarkoitti, että vapauteen Kristus meidät vapautti.

Nyt oli kaunis syyskesän päivä. Olisi vielä vähän aikaa, ennen kuin tori kutsuu. Mummo meni eteiseen. Siellä oli uudet pehmokävelykengät. Ne olivat olleet alennusmyynnissä. Mummo veti kengät jalkaansa. Selkä taipui hyvin nauhojen sitomiseen.

Pihan tasolle oli vain puoli kerroksenväliä. Mummo tyrkkäsi pihaoven auki ja jäi tarkkailemaan tilannetta. Kirkonrotta hiipi lähes varpaillaan kohti isoa peltistä roskista. Pensaan takaa aivan toisessa suunnassa pilkotti utelias silmäpari. Mummo huomasi, että silmäparin ilmeessä oli jotain semmoista, että kohta juostaan. Ja juuri samalla hetkellä, kun pensaan takaa lähti pinkomaan vaaleatukkainen tyttö, kiihdytti myös mummo. Kisasta tuli kova, mutta mummo ehti kuin ehtikin.

– Oma rotta, kaikki pelastettu, huusi mummo.
– No mutta eihän ketään ollut vielä löydettykään, sanoi puskasta tullut.
– Ei niin, mutta minä tein vähän niin kuin Jeesus.

Kirkonrotta tulla luimisteli roskikselta. Muutkin pelaajat putkahtelivat jemmoistaan.

– Aika hyvät kengät mulla, vai mitä, sanoi mummo. – Tämmöiset kevyet.
– Miks sä tulit meidän leikkiin? kysyi kirkonrotta.
– No kun teki mieli. Olen teidän puuhia monta vuotta ikkunasta katsonut.
– Kuka se Jeesus on? kysyi pieni poika, jonka teepaidassa oli supersankarin kuva.
– Semmonen, joka vapautti joutavanpäiväisyyksistä.
– Mun pappa pelaa Afrikan tähteä, mutta ei se ikinä oo kirkonrottaa ollut.
– Minäpä en olekaan pappa, mutta voisin opettaa sille papalle yhtä ja toista.
– Se tulee viikonloppuna.

Mummo oli lasten kanssa yhden kierroksen kirkonrottaa. Omaksi rotaksi hän ei enää ehtinyt. Sitten hän haki djemben sisältä ja lähti bussipysäkille. Djembe oli huonekaluliikkeen isossa sinissä kassissa. Välillä rumpu kumahti, kun kassi osui mummon sääreen.

Torilla oli mukavasti ihmisiä. Kirpputoripöydät vetivät porukkaa näin iltapäivisin. Mummon sielunkumppaneilla oli katos, taivaansininen. Mummon seurakuntaa pörräsi jo katoksella. Kahvia oli termoksessa, pullaa viipaleina, katoksen nurkassa pari tuolia sielunhoidollisia keskusteluaja varten.

– Meillä on rippituoli Taivaan-sinisessä ilmestysmajassa, tapasi pappi vitsailla ihan ääneen. Ne seurakuntalaiset, joilla oli numeroa liian pieni sädekehä, eivät oikein pitäneet paimenensa huumorista.

Mummoa varten oli jakkara. Papille oli tullut kunnia-asiaksi tuoda mummolle seitsemänkymmentäluvulta peräisin oleva pyöreä palli, jonka istuin oli sininen. Reunaa kiersi ohut muovinauha, joka joskus oli ollut valkoinen. Sitä pappi kutsui valtaistuimeksi, ja sille mummo istahti.

– Olen vihdoin tainnut tajuta, aloitti mummo, – että täällä me ollaan. Minä soitan. Joku uskaltautuu joskus juttelemaan teidän muiden kanssa. Löytääpä joku joskus armonkin. Jeesuksen ja vapauden. Olen jotain pitkään ihmetellyt, ja se jokin on tuossa mielen sopukassa etsinyt tietä ulos. Mutta ei vain ole löytänyt. Tänään leikin kirkonrottaa pihalla. Juuri sillä hetkellä, kun huusin ”oma rotta, kaikki pelastettu”. Meidän on kaikkien laitettava itsemme likoon niin kuin lapset. Juostava henkemme edestä ja pelastettava koko porukka, kaikki kiinni jääneet.

Mummo jytkäytti djembestään bassoäänen.
– Ei ne lapsetkaan surukseen pelaa. Hauskaa niillä on, kun ne laittavat kaiken likoon. Jos me halutaan auttaa Jeesusta vapautushommissa, meidän täytyy itse alkaa lasten kaltaisiksi.

Kaksi kovaa bassoa jytkähti.
– Minä soitan nyt, ja te muut, te saatte tanssia.

Niin alkoi soitto. Äkkiä tuli kuin humaus taivaasta, niin kuin olisi käynyt väkevä tuulispää.

Ja taas oli media kummissaan. ”Vanhukset joraa torilla” oli otsikko aamun lehdessä.

Piirrokset: naskalis.com

Djembe

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s